Millä ja Mitä Mikittää
MMM taitaa löytyä aika monen kodin kirjahyllystä. Miksaajan työssä on monta ikävää puolta. Yksi näistä ikävistä töistä on juuri tuon sopivan "pokan" löytäminen. Poka on slangi sana jolla tarkoitetaan lähinnä kaikkea sitä teknistä välineistöä jolla ääntä poimitaan vahvistettavaksi.
Rummut
Mielestäni kannattaa noudattaa jopa tässä urbanisoituvassa maailmassa maalais järkeä kaikessa toiminnassa. Eli tässäkohden sitä, jota en kuule, vahvistetaan. Jos sekään ei auta, muuta kovaa ääntä pitävää pitää hiljentää. Noh. Kovasti usein se kaikkein kova äänisin on nimeltään rumpali. Rummut ovat kovasti akustinen soitin jota ei ihan niin helpolla hiljennetä. Sekin tosin onnistuu kun rumpalin käteen valitaan ohuempi kapula tai ääri tapauksissa risukepit ja/tai symbalien sointia rajoitetaan teippaamalla, mikä ei tosin rumpaleita hirmuisesti miellytä.(Terveisiä vaan Matikaiselle. Ai niin ja Tuvalu on aika kova bädi. Tutustukaa.;-) Yleisesti rummut ovat se soitinryhmä, johon laitetaan suhteessa eniten mikkiä ja kanavaa.
Voisin väittää, että live tilanteessa musiikillisesta tyyli lajista huolimatta ei tarvitsisi mikittää kuin bassari, virveli ja overhead x2 ja loppu tulos menisi läpi. OK on tilanteita jolloin OH-mikitys ei tule kuuloonkaan, mutta tomit eivät kuulu ja ovat "fiiliksen" kannalta oleellisia asioita. Tällöin tomien lähi mikitys on se juttu.
Basso
Noh sitten on sen "komppiryhmän" toisen kaverin kioski eli ns. Basistin tontti. Lähestymis kantoja on pääsäntöisesti 4 jotka esittelen numeroidusti.
1. Ei mikkiä ei linjaa=riittävän suuret bassokamat.
Useasti sen basistin kohdalla joka jaksaa viitsii ja kehtaa tulla keikkapaikalle Ampeg:n "rantasaunan" kanssa (on siis se isoin ampeg kaappi jossa on ne renkaat ja vetokahva) ja on varautunut vielä Ampeg:n päätteellä on tämä vaihtoehto yksi poikaa.
2. Linja=DI Box
Linja soundi on useasti aivan riittävä muodostamaan käsityksen basson soinnista ja soitosta. On tietysti tapauksia joissa linja soundi ei tule kuuloonkaan, mutta silti näkisin tämän vaihtoehtona nro 1. On olemassa basisteja jotka kokevat tämän kovasti ikävänä tapana poimia heidän soittoaan, joka johtunee siitä, että linja on anteeksi antamaton. Soitto on kovasti armoton soittovirheille, joka johtuu pelkästäänsiitä, että ylähärmoonisia on käytössä huomattavasti enemmän verrattuna perus säveliin.
3. Mikitetty bassokaappi
Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen erityisesti siloin, kun basisti on "keksinyt" jotain "uutta" ja "hienoa" eli bassoon säröä. Itse suhtaudun tähän asiaan hieman varauksella, koska juuri ne "bassoon säröö"-keksineet eivät jostain kumman syystä ole hirveästi perehtyneet asiaan. Ihan oikeesti Bossin Heavy Metal kaikessa hienoudessaan ei ole se "optimaalisin" ja hienoin "basso särö". Jos itse soittaisin aktiivisesti soittaisin bassoa olisi oma "särö" valintani joko U.S.S.R. versio bigmuffista tai sitten SansAmpin nimenomaan bassolle tarkoitettu di/etuaste jotka tekevät sen särön nimenomaan alakerrannaisille eikä keskitaajuuksille, joita bassossa noin luonnollisestikin ei ole kuin ylä harmoonisina.
4. Mikkiä ja linjaa
Itse suosin, jos vain linjat ja kalusto periksi antavat. Mikillä alakertaa ja linjalla atackia. Ja balanssia muuttelemalla saat mielettömiä kombinaatioita.
Kitara
Ensimmäinen asia jonka saisi kieltää lailla on kaikenlaiset "otetaan kitara linjaan" meiningit. Tuloksena ei yleisesti ole kuin sutta ja paskaa, jos asia tulee ajankohtaiseksi sound checkissä. Toki systeemi saattaa toimia jos sitä Line 6:sta on sorkkinut ja väännellyt vääntämisen haluissaan ja soundeja on hiottu ja hiottu. Tästä hyvänä esimerkkinä Peer Günt joka mielestäni ainakin toisiksi viimeisen kiertueensa taisi vetää ilman kitaraläjää.(Tämä on vain mielikuva. Saa korjata jos oon väärässä.)
Perus lähtökohtana pitäisin kuitenkin yhtä dynaamista mikrofonia per kitara kaappi. Tosin itse olen alkanut suosimaan perinteisen 57 rinnalla sennhaiserin MD-421:stä eli kaksi mikrofonia yhteen kaappiin. 57 poimii sen "ylä keski"kihinän ja 421 hakee botnen lopputulos on vähintäänkin täyteläinen ja tuhti.
Ja kun nyt aletaan tällä laki asialla uhoamaan, niin toinen yhtä kieleetty asia lienee nuo kaiken laiset kitaristit , jotka stäkkäävät kitaraläjänsä isoksi kasaksi kummallekin puolelle rumpuja. Jo pelkästään ihmisen fysiologisten dimensioiden takia tämä on kovasti ei hyvä ja moitittava asia. Ihmisen korvathan ovat sivuilla eikä perseessä tai selässä, ja kuulo elin on parhaimmillaan kuulemassa sivuilta tai edestä tulevia ääniä. Toki saa korjata jos nyt olen kovasti väärässä, ja mennyt nukkumaan taannoin biologian tunneilla, joissa on käsitelty perskorvaisia imisiä. Lähinnä tuo stäggääminen aiheuttaa paljon harmia miksaajalle, sillä bändin soitantaa ei saa balanssiin sitten millään, kun kitarat sirkkeleineen terrorisoivat toimintaa salinpuolella.
Toisaalta kun kitarat stägätään lavan sivuille, on todennäköisempää, että myös se toinen laitahyökkääjä kuulee soitantasi. Ja ne jotka, jo nyt repivät hiuksiaan ja vetoavat visuaalisiin asioihin, täytyy todeta, että rok lähtee lava balanssista.
Laulut
Laulajia on kovasti moneen lähtöön. Niin myös mikrofoneja, joita laulajien poimimiseen voidaan käyttää. Ja mikä on tärkeämpää, kuin se, että laulut kuuluu? Ei juuri mikään.
Shure korporaation SM-58 taitaa olla sen yleisin laulajan eteen tyrkätty mikrofoni. Ei ehkä siksi, että se olisi jotenkin erityisen hyvä, vaan koska sen tunnettavuus ja saatavuus on jostain syystä erityisen hyvä. Useasi lavan suurin ääniterroristi, rumpali, saa aikaan sen, että laulu mikki menee vaihtoon. Tälloin haetaan tiukemmalla suuntakuviolla varustettua mikkiä, koska juuri suuntakuviosta johtuen "hälyjen" määrä pienenee. Tämä johtaa kuitenkin usen myös laulusolistimme uudelleen koulutukseen, eli miksaaja saa luvan opastaa laulajaamme miten kyseiseen mikrofoniin lauletaan.
Lopuksi
Lopuksi pitänee antaa esimerkki siitä, millä itse henkilökohtaisesti alkaisin bändiä optimi tilanteessa mikittää ja mihin laittaisin dynamiikka prosessointia jne.
On todettava, että kyseinen lista on kovasti viitteellinen, mutta kuvastaa kovasti viisi/neljä henkisen rock orkesterin tarpeita. Tosin kanavista voidaan aina luopua esiintymispaikan ja käytettävissä olevan kakuston mukaan.
Rummut
Mielestäni kannattaa noudattaa jopa tässä urbanisoituvassa maailmassa maalais järkeä kaikessa toiminnassa. Eli tässäkohden sitä, jota en kuule, vahvistetaan. Jos sekään ei auta, muuta kovaa ääntä pitävää pitää hiljentää. Noh. Kovasti usein se kaikkein kova äänisin on nimeltään rumpali. Rummut ovat kovasti akustinen soitin jota ei ihan niin helpolla hiljennetä. Sekin tosin onnistuu kun rumpalin käteen valitaan ohuempi kapula tai ääri tapauksissa risukepit ja/tai symbalien sointia rajoitetaan teippaamalla, mikä ei tosin rumpaleita hirmuisesti miellytä.(Terveisiä vaan Matikaiselle. Ai niin ja Tuvalu on aika kova bädi. Tutustukaa.;-) Yleisesti rummut ovat se soitinryhmä, johon laitetaan suhteessa eniten mikkiä ja kanavaa.
Voisin väittää, että live tilanteessa musiikillisesta tyyli lajista huolimatta ei tarvitsisi mikittää kuin bassari, virveli ja overhead x2 ja loppu tulos menisi läpi. OK on tilanteita jolloin OH-mikitys ei tule kuuloonkaan, mutta tomit eivät kuulu ja ovat "fiiliksen" kannalta oleellisia asioita. Tällöin tomien lähi mikitys on se juttu.
Basso
Noh sitten on sen "komppiryhmän" toisen kaverin kioski eli ns. Basistin tontti. Lähestymis kantoja on pääsäntöisesti 4 jotka esittelen numeroidusti.
1. Ei mikkiä ei linjaa=riittävän suuret bassokamat.
Useasti sen basistin kohdalla joka jaksaa viitsii ja kehtaa tulla keikkapaikalle Ampeg:n "rantasaunan" kanssa (on siis se isoin ampeg kaappi jossa on ne renkaat ja vetokahva) ja on varautunut vielä Ampeg:n päätteellä on tämä vaihtoehto yksi poikaa.
2. Linja=DI Box
Linja soundi on useasti aivan riittävä muodostamaan käsityksen basson soinnista ja soitosta. On tietysti tapauksia joissa linja soundi ei tule kuuloonkaan, mutta silti näkisin tämän vaihtoehtona nro 1. On olemassa basisteja jotka kokevat tämän kovasti ikävänä tapana poimia heidän soittoaan, joka johtunee siitä, että linja on anteeksi antamaton. Soitto on kovasti armoton soittovirheille, joka johtuu pelkästäänsiitä, että ylähärmoonisia on käytössä huomattavasti enemmän verrattuna perus säveliin.
3. Mikitetty bassokaappi
Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen erityisesti siloin, kun basisti on "keksinyt" jotain "uutta" ja "hienoa" eli bassoon säröä. Itse suhtaudun tähän asiaan hieman varauksella, koska juuri ne "bassoon säröö"-keksineet eivät jostain kumman syystä ole hirveästi perehtyneet asiaan. Ihan oikeesti Bossin Heavy Metal kaikessa hienoudessaan ei ole se "optimaalisin" ja hienoin "basso särö". Jos itse soittaisin aktiivisesti soittaisin bassoa olisi oma "särö" valintani joko U.S.S.R. versio bigmuffista tai sitten SansAmpin nimenomaan bassolle tarkoitettu di/etuaste jotka tekevät sen särön nimenomaan alakerrannaisille eikä keskitaajuuksille, joita bassossa noin luonnollisestikin ei ole kuin ylä harmoonisina.
4. Mikkiä ja linjaa
Itse suosin, jos vain linjat ja kalusto periksi antavat. Mikillä alakertaa ja linjalla atackia. Ja balanssia muuttelemalla saat mielettömiä kombinaatioita.
Kitara
Ensimmäinen asia jonka saisi kieltää lailla on kaikenlaiset "otetaan kitara linjaan" meiningit. Tuloksena ei yleisesti ole kuin sutta ja paskaa, jos asia tulee ajankohtaiseksi sound checkissä. Toki systeemi saattaa toimia jos sitä Line 6:sta on sorkkinut ja väännellyt vääntämisen haluissaan ja soundeja on hiottu ja hiottu. Tästä hyvänä esimerkkinä Peer Günt joka mielestäni ainakin toisiksi viimeisen kiertueensa taisi vetää ilman kitaraläjää.(Tämä on vain mielikuva. Saa korjata jos oon väärässä.)
Perus lähtökohtana pitäisin kuitenkin yhtä dynaamista mikrofonia per kitara kaappi. Tosin itse olen alkanut suosimaan perinteisen 57 rinnalla sennhaiserin MD-421:stä eli kaksi mikrofonia yhteen kaappiin. 57 poimii sen "ylä keski"kihinän ja 421 hakee botnen lopputulos on vähintäänkin täyteläinen ja tuhti.
Ja kun nyt aletaan tällä laki asialla uhoamaan, niin toinen yhtä kieleetty asia lienee nuo kaiken laiset kitaristit , jotka stäkkäävät kitaraläjänsä isoksi kasaksi kummallekin puolelle rumpuja. Jo pelkästään ihmisen fysiologisten dimensioiden takia tämä on kovasti ei hyvä ja moitittava asia. Ihmisen korvathan ovat sivuilla eikä perseessä tai selässä, ja kuulo elin on parhaimmillaan kuulemassa sivuilta tai edestä tulevia ääniä. Toki saa korjata jos nyt olen kovasti väärässä, ja mennyt nukkumaan taannoin biologian tunneilla, joissa on käsitelty perskorvaisia imisiä. Lähinnä tuo stäggääminen aiheuttaa paljon harmia miksaajalle, sillä bändin soitantaa ei saa balanssiin sitten millään, kun kitarat sirkkeleineen terrorisoivat toimintaa salinpuolella.
Toisaalta kun kitarat stägätään lavan sivuille, on todennäköisempää, että myös se toinen laitahyökkääjä kuulee soitantasi. Ja ne jotka, jo nyt repivät hiuksiaan ja vetoavat visuaalisiin asioihin, täytyy todeta, että rok lähtee lava balanssista.
Laulut
Laulajia on kovasti moneen lähtöön. Niin myös mikrofoneja, joita laulajien poimimiseen voidaan käyttää. Ja mikä on tärkeämpää, kuin se, että laulut kuuluu? Ei juuri mikään.
Shure korporaation SM-58 taitaa olla sen yleisin laulajan eteen tyrkätty mikrofoni. Ei ehkä siksi, että se olisi jotenkin erityisen hyvä, vaan koska sen tunnettavuus ja saatavuus on jostain syystä erityisen hyvä. Useasi lavan suurin ääniterroristi, rumpali, saa aikaan sen, että laulu mikki menee vaihtoon. Tälloin haetaan tiukemmalla suuntakuviolla varustettua mikkiä, koska juuri suuntakuviosta johtuen "hälyjen" määrä pienenee. Tämä johtaa kuitenkin usen myös laulusolistimme uudelleen koulutukseen, eli miksaaja saa luvan opastaa laulajaamme miten kyseiseen mikrofoniin lauletaan.
Lopuksi
Lopuksi pitänee antaa esimerkki siitä, millä itse henkilökohtaisesti alkaisin bändiä optimi tilanteessa mikittää ja mihin laittaisin dynamiikka prosessointia jne.
1. | BD | B52/D112/é602 | Comp/Gate | Grp 1-2+L-R |
2. | Sn Top | 57/B57A | Comp/Gate | Grp 1-2+L-R |
3. | Sn Bot | 57/opus87 | Grp 1-2 | |
4. | HH | opus83/kond. | Grp 1-2 | |
5. | Rt | 57/opus87/é604 | Gate | Grp 1-2 |
6. | Ft | 57/opus87/é604/421 | Gate | Grp 1-2 |
7. | OH L | opus87/kond. | Grp 1-2 | |
8. | OH R | opus87/kond. | Grp 1-2 | |
9. | Bass DI | BSS DI/Countryman | comp | Grp 3-4/L-R |
10. | Bass mic | 57/421 | comp/- | Grp 3-4/L-R |
11. | Gtr L 1 | 57 | Grp 3-4/L-R | |
12. | Gtr L 2 | 421 | Grp 3-4/L-R | |
13. | BVocL | 58 | Comp | Grp 5 |
14. | BVocR | 58 | Comp | Grp 5 |
15. | LeadVoc | 58 | Comp | Grp 6+L-R |
16. | LeadVoc Spare | 58 | Comp | Grp 6+L-R |
17-18. | RVB1 RTN | |||
19-20. | RVB2 RTN | |||
21-22. | DLY RTN | |||
23-24. | CD/MD | |||
Grp 1-2 | Drums | comp | ||
Grp 3-4 | Backline | comp | ||
Grp 5 | Backing Vocals | comp | ||
Grp 6 | LeadVoc | comp |
On todettava, että kyseinen lista on kovasti viitteellinen, mutta kuvastaa kovasti viisi/neljä henkisen rock orkesterin tarpeita. Tosin kanavista voidaan aina luopua esiintymispaikan ja käytettävissä olevan kakuston mukaan.
3 Comments:
Kiinnostavaa luettavaa ja hyödyllistä tietoa näin soittajan näkökulmasta! Pitää vaan huomauttaa että ihminen kuulee äänet yhtä hyvin riippumatta siitä tulevatko ne edestä vai takaa. Siis tästä "fysiologisesta dimensioista".
Suuntakuuleminenhan perustuu kahteen pääsääntöön.
1. Voimakkuuseroihin
2. Vaihe-eroihin ja aikaeroihin
Mutta miten käy taajuusvasteen joka tässä kohtaa on se oleellisempia asia?
"riippumatta siitä tulevatko ne edestä vai takaa. " Ei pidä paikkaansa, ihmisen korva kerää äänet parhaite sivulta, sen jälkeen edestä ja huonoimmin ihminen havainnoi takaa tulevan äänen. Korvanlehti kun sattuu useimmilla olemaan hieman eteenpäin taittunut.
Lähetä kommentti
<< Home