Mitä mä keikalla teen... eli Miksaajan toimenkuva osa 2
Ja jutut jatkuu...
Eli varmaan ihmisiä saattaa kiinnostaa sekin, mitä se miksaaja tekee keikalla. Noh. Tää posti keskittyy siihen, mitä kaikkea siellä keikkapaikalla noin ylipäätään duunaillaan ja miten siihen kannattaa valmistautua.
ennen keikkaa eli ammattikiellellä ennakkotyöt tai valmistautuminen.
Noh näiden kahden seikan tärkeys riippuu aivan keikkapaikasta kuin esiityjistäkin. Toisaalta eräs kovasti tärkeä seikka on myös se, mikä on se varsinainen toimenkuvasi keikalla eli oletko peli paikalla ihan vaan sen vakiobändisi miksaajana vai oletko klubin "talonmiehenä".
Oletetaan, että lähdet keikalle jonkun bändin matkassa miksaamaan vain ja ainoastaa heitä. Mitä keikkapaikasta on syytä tietää, kun oletan, että tiedät tasan tarkkaan, mitä, millä ja miten bändi soittaa? se selviää ehkä seuraavasta listasta.
1. Onko paikassa samana iltana muita esiintyjiä
2. Mikä on illan aikataulu
3. Onko paikassa omaa tekniikkaa ja kuinka paljon (mikit,monitorit,PA jne.)
4. Onko paikassa omaa teknikkoa/miksaajaa/roudaria/apukättä
5. Onko sähköä riittävästi ja onko sitä esiintymis lavan välittömässä läheisyydessä
6. Käytetäänkö samaa backlinea koko ilta
7. Pitääkö paikassa soittaa myös levy musaa ja mistä ja millä se tapahtuu
8. Koska pitää soiton alkaa ja koska se pitää päättyä
9. Koska pitää roudata kamat pois
Noilla listatuilla seikoilla selviää ainakin aikataulut ja kamalista eli se mitä keikkapaikalle tarvitsee ottaa mukaan. Tuo levyasia kannattaa selvitellä, sillä joissain vanhanliiton tanssipaikoissa on jokin kummallinen olettamus, että "bändin jätkät", joihin sinäkin heidän mielestänsä kuulut, hoitaa levyjensoitonkin. Itse keikkapaikalla toimenkuva onkin aikapaljon helpompaa kuin mitä voisi kuvitella. Aluksi kannattaa pelipaikalle kuskata kaikki se tekninen härpäke, jota mukananne kannatte. Kannattaa lähteä siitä joka yleensä pakataa autoon ensimmäisenä ja joka on kaikkein painavinta eli PA ja pääteet.
PA:n pysttyttämisen jälkeen lavalle on helpompi muodostaa backlinestä ne omat "röykkiönsä". Ja samalla kun soittajat kasaavat soittokamojaan voi miksaaja keskittyä etupäähän eli mikserin sijoitteluun ja kaukokaapelin vetoon keikkapaikalle. Kaukokaapeli on syytä asennella siten, että sen mahdollisesti saa kerättyä pois heti keikan päätyttyä, mutta myös siten, ettei ne vanhat hienot rouvat kompastu tai mahdollisen palohälytyksen tullessa ja väen poistuessa varauloskäytävää pitkin ulkotiloihin, kaapeli ole tukkimassa poistumisteitä ja siten muodostamassa lisää vaaratilanteita. Eli jos kaapeli pitää vetää poikkiteloin poistumistielle, se kannattaa suojata kaapelisilloin(ja jotka muuten on aikas kalliita), matoilla tai teippaamalla. Useasti backline ja muu tekninen härpäke on pakattu isoihin kuljetus-case:hin, jos ei olla matkalla osuuskauppahengessä muovikassit kourassa, basistin perintö Wolkkarilla. Noista caseista saa miksaajalle helposti ja vaivattomasti "pöytätilaa" mikserille ja efekti räkille.
Kun kamat on sujuvasti levitelty pitkin keikkapaikkaa seuraa se pieni laskutoimitus. Eli mistä sähköt. Nykypäivänä kovin monesta keikkapaikasta löytyy ainakin se 16 ämpärinen voimavirta ja muutama hyväksi koettu "valovirta pistoke". Valolle ja äänelle on syytä varata omat "voimavirtansa". Kuristetulla sähköllä kun on tapana pitää omaa viestintäänsä äänilaitteiden kanssa. Tätä vietikieltä me miksaajat kutsumme brummiksi. Pahimmillaan brummi on, kun valoja himmennetään 75%. Yli 75% himppaukset ja alle 50% himppaukset eivät ole niinkään häiritseviä. Syytä en osaa sanoa, koska en ole sähkömies. Lukemat tulee ihan kokemuksen äänellä. Eli kannattaa jutella sen valoihmisen kanssa kun ongelmia ilmenee. Niin ja mistä jutellaan? Noh tärkeimmät asiathan ovat tietysti kaljan hinta, kuinka paljon sitä voi vetää ja se, mistä himmennin linjat vedetään.
Juups.. sähköt on ja sulakkeet ei pauku... Noh seuraava toimenpiden on PA:n viritys eli sovitus akustiseen ympäristöön. Viritys maalikolle tarkoittaa joko paska musaa seuraavan tunnin tai kohinaa saman verran. Tarkoitus on käyttää kuitenkin sitä tuttua ja turvallista äänimateriaalia, joka käyttää koko taajuuskaistan, oli se sitten ToToa, Stingiä, Madonnaa tai vaaleanpunaista kohinaa, mutta asiaan yhtään perehtyneet ymmärtävät. Tarkoitus on kuitenkin saada PA toimimaan kyseisessä akustisessa ympäristössä siten, ettei se tuota korostumillaan tai taajuusvasteen kuoppaisuudella ongelmia kokonais sointiin. Lisäksi virityksellä korjaillaan PA:n elementeistä johtuvaa taajuuusvasteen "virhettä". Ja ennen kaikkea virityksellä pyritään saamaan PA:n luonne vastaamaan illan musiikillista antia. Eli heavy mental vaatii hieman agressiivisemman alakerrantoiston kuin perinteisempi britti pop jne.
PA on "vireessä, eli olet sitä mieltä, ettet saa sitä "soimaan paremmin". Jo aikatauluista riippuen kannattaa miettiä mikitetäänkö soittimet ennen vai jälkeen PA:n virityksen, mutta itsellä tämä tuntuu mieluisammalta järjestykseltä. Nimittäin tällöin voit sanoa bändille, että laittakaa kamat valmiiksi ja menkää syömään/kahville ni mä viritän PA:n ja olette takaisin 30 minuutin päästä. Yllättäen PA:n viritystä ei juuri kukaan mielellään kuuntele, johtuen joko musiikki mieltymyksistä tai kovasta metelistä. Noh tuossa aiemmassa postissani kai ja ehkä valaisin siitä mitä mikittää ja millä.
Mikitys hoidettu ja vuorossa toimenpide Sound Check eli soinnin tarkistus. Sound checkin hoitamiseen on kovasti monta tapaa. Yleisin lienee kanavien läpi käynti yksitellen ja sisääntulo järjestyksessä. Kannattaa kuitenkin muistaa erään kolleegan lanseeraama lausahdus "On aivan sama jos ruuvaat täydellisen basari soundin, mutta jos se kuulostaa loppu bändin soittaessa paskalle." Eli opetus on: kuuntele kokonaisuutta, äläkä vaivaa päätäsi yksittäisellä kanavalla liikaa.
Noh.. Yleensä monitorointi hoidellaan ainakin pienemmissä paikoissa "etupäästä" eli samasta mikseristä millä ajetaan PA mökää. Voisin väittää, että varsinkin useimmat rock-orkesterit pärjäävät kun monitoroidaan lähinnä laulut ja that's it. Itse oon totuttanut itseni järjestykseen, jossa ensin käydään läpi kaikki se muu meteliä pitävä ja lopuksi laulut. Ja ennen sitä kokonais soundin tarkistusta hoidetaan laulajan monitorointi kuntoon, eli mutu tuntumalla vedetään laulua kuunteluun jonkin verran ja sitten soitetaan joku biisin pätkä ja korjaillaan kuunteluita tai lavabalanssia. Niin ja kaikkihan lähtee lavabalanssista ja sen löytämiseen ei tule koskaan käytettyä liikaa aikaa.
Noh check hoidettu ja artistit lavalla hymyilevät tyytyväisyyttään(?) ja totta kai olet omasta mielestäsi tehnyt sen hienoimman ja parhaimman soundin ikinä. On olemassa vielä yksi kompastus kivi. Nimittäin eräs pieni EU direktiivi, jota Suomessa pidetään lakina. Noh direktiivissä on kovasti järkeä. Nimittäin direktiivi yleisötapahtumien melukuormituksesta. Noh kaikessa yksinkertaisuudessa se menee kutakuinkin niin, ettei äänenpaine saisi nousta miksauspöydältä mitattuna yli 100dB SPL A painotuksella Slow modessa. Noh miten tämä todetaan. Jos joudut vieruskaverille tosissasi huutamaan päivän kuulumiset bändin soittaessa, mitä toden näköisimmin miksaat liian lujaa. Asiaa kannattaa tarkkailla ja itse sain työterveyshuollon kautta desibelimittarin lainaan yhdelle keikalle kun asia äänenpaineesta alko kiinnostaa.
Joops joskus illalla keikkan järjestäjän sovittuna ajankohtana on itse keikka. Keikalla itsellä keskittyminen menee lähinnä ensimmäisen biisin osalta tasojen hiontaan, sillä tilanne sound checkin aikaan on kuitenkin eri, kuin keikalla. Läski on nimittäin useasti se ratkaiseva tekijä. Ensimmäiset 2 riviä läskiä vaikuttaa yläkertojen vaimenemiseen ja kun rivejä on 10 alkaa alakertojen uupuminen. Niin.. Ja sanalla Läski en tarkoita ylipainoisia kansalaisia vaan ylipäätään väkimassaa, yleisön edustajaa. Ihmisen anatomiaa ainakin vähän lukeneena voi todeta, että valtaosa ihmisen ihonalaisesta kudoksesta on rasvaa, joten se siitä. Noh keikalla sitten jossain vaiheessa alkaa niiden kaikujen kanssa leikittely. Ja sekös vasta onkin kivaa. Musiikillinen tyylilaji määrää hyvin pitkälle sen, millaisia kaikuja ja delay kombinaatioita käytetään ja kuinka lujasti niitä ulos ajetaan.
Heti keikan päätyttyä alkaa vaihe nimeltä purku. Purku kannattaa hoitaa about seuraavasssa järjestryksessä:
1. Mikitys ja mikkipiuhat
2. Mikkistandit
3. Monitorit ja -kaapelit
-------------------------Valomerkki
Tässävälissä kannattaa usuttaa se bändi purkamaan omat kamansa(paitsi jos roudaus on sovittu seuraavaan päivään
4. FOH eli mikseri ja efektiräkki
5. PA ja kaapelit
6. Kaukokaapeli
7. Sähköt
------------------------Ravintola alkaa jo hoputtaa ulosmarssia ;)
Ja sitten pakataan auto... Paitsi jos roudaus on sovittu seuraavalle päivälle. Noh kuitenkin päästään niihin muihin viihdykkeisiin, kuten alkomaholin nautiskeluun ja "hotellin" maksullisten aikuisviihde kanavien aktiiviseurantaan.jne.jne.jne. Tai siinä pahimmassa mahdollisessa tapauksessa saat alkaa keräillä joukkuettasi kotimatkalle ja ajat sen 200 km ihan yksin. Juu ei näin. Eli aina kannattaa hommata keikalle ainakin yksi kaveri jolla on ajokortti ja joka pysyy ajokuosissa. Ja muuten ylipäätään miksaajana kannattaa olla kovasti varovainen tuon kuningasalkoholin suhteen varsinkin jos omaa humalapäissään kovasti huonon harkintakyvyn. noh mitä se viina tekee kuulo aisteille.. ensimmäisenä katoaa yläpäät. Ja seuraavana tuntoaisti ja sosiaaliset kyvyt ;)
Joops näin mä tätä elämää kuvailisin.. Ei tää aina ole hirveän hehkeetä ja työaikalainsäädäntökin kohtelee meitä "ammattilaisia" lähinnä lainsuojattomina.
Nyt Soi: Stella: Pelkääjän Paikalla[levy]
Eli varmaan ihmisiä saattaa kiinnostaa sekin, mitä se miksaaja tekee keikalla. Noh. Tää posti keskittyy siihen, mitä kaikkea siellä keikkapaikalla noin ylipäätään duunaillaan ja miten siihen kannattaa valmistautua.
ennen keikkaa eli ammattikiellellä ennakkotyöt tai valmistautuminen.
Noh näiden kahden seikan tärkeys riippuu aivan keikkapaikasta kuin esiityjistäkin. Toisaalta eräs kovasti tärkeä seikka on myös se, mikä on se varsinainen toimenkuvasi keikalla eli oletko peli paikalla ihan vaan sen vakiobändisi miksaajana vai oletko klubin "talonmiehenä".
Oletetaan, että lähdet keikalle jonkun bändin matkassa miksaamaan vain ja ainoastaa heitä. Mitä keikkapaikasta on syytä tietää, kun oletan, että tiedät tasan tarkkaan, mitä, millä ja miten bändi soittaa? se selviää ehkä seuraavasta listasta.
1. Onko paikassa samana iltana muita esiintyjiä
2. Mikä on illan aikataulu
3. Onko paikassa omaa tekniikkaa ja kuinka paljon (mikit,monitorit,PA jne.)
4. Onko paikassa omaa teknikkoa/miksaajaa/roudaria/apukättä
5. Onko sähköä riittävästi ja onko sitä esiintymis lavan välittömässä läheisyydessä
6. Käytetäänkö samaa backlinea koko ilta
7. Pitääkö paikassa soittaa myös levy musaa ja mistä ja millä se tapahtuu
8. Koska pitää soiton alkaa ja koska se pitää päättyä
9. Koska pitää roudata kamat pois
Noilla listatuilla seikoilla selviää ainakin aikataulut ja kamalista eli se mitä keikkapaikalle tarvitsee ottaa mukaan. Tuo levyasia kannattaa selvitellä, sillä joissain vanhanliiton tanssipaikoissa on jokin kummallinen olettamus, että "bändin jätkät", joihin sinäkin heidän mielestänsä kuulut, hoitaa levyjensoitonkin. Itse keikkapaikalla toimenkuva onkin aikapaljon helpompaa kuin mitä voisi kuvitella. Aluksi kannattaa pelipaikalle kuskata kaikki se tekninen härpäke, jota mukananne kannatte. Kannattaa lähteä siitä joka yleensä pakataa autoon ensimmäisenä ja joka on kaikkein painavinta eli PA ja pääteet.
PA:n pysttyttämisen jälkeen lavalle on helpompi muodostaa backlinestä ne omat "röykkiönsä". Ja samalla kun soittajat kasaavat soittokamojaan voi miksaaja keskittyä etupäähän eli mikserin sijoitteluun ja kaukokaapelin vetoon keikkapaikalle. Kaukokaapeli on syytä asennella siten, että sen mahdollisesti saa kerättyä pois heti keikan päätyttyä, mutta myös siten, ettei ne vanhat hienot rouvat kompastu tai mahdollisen palohälytyksen tullessa ja väen poistuessa varauloskäytävää pitkin ulkotiloihin, kaapeli ole tukkimassa poistumisteitä ja siten muodostamassa lisää vaaratilanteita. Eli jos kaapeli pitää vetää poikkiteloin poistumistielle, se kannattaa suojata kaapelisilloin(ja jotka muuten on aikas kalliita), matoilla tai teippaamalla. Useasti backline ja muu tekninen härpäke on pakattu isoihin kuljetus-case:hin, jos ei olla matkalla osuuskauppahengessä muovikassit kourassa, basistin perintö Wolkkarilla. Noista caseista saa miksaajalle helposti ja vaivattomasti "pöytätilaa" mikserille ja efekti räkille.
Kun kamat on sujuvasti levitelty pitkin keikkapaikkaa seuraa se pieni laskutoimitus. Eli mistä sähköt. Nykypäivänä kovin monesta keikkapaikasta löytyy ainakin se 16 ämpärinen voimavirta ja muutama hyväksi koettu "valovirta pistoke". Valolle ja äänelle on syytä varata omat "voimavirtansa". Kuristetulla sähköllä kun on tapana pitää omaa viestintäänsä äänilaitteiden kanssa. Tätä vietikieltä me miksaajat kutsumme brummiksi. Pahimmillaan brummi on, kun valoja himmennetään 75%. Yli 75% himppaukset ja alle 50% himppaukset eivät ole niinkään häiritseviä. Syytä en osaa sanoa, koska en ole sähkömies. Lukemat tulee ihan kokemuksen äänellä. Eli kannattaa jutella sen valoihmisen kanssa kun ongelmia ilmenee. Niin ja mistä jutellaan? Noh tärkeimmät asiathan ovat tietysti kaljan hinta, kuinka paljon sitä voi vetää ja se, mistä himmennin linjat vedetään.
Juups.. sähköt on ja sulakkeet ei pauku... Noh seuraava toimenpiden on PA:n viritys eli sovitus akustiseen ympäristöön. Viritys maalikolle tarkoittaa joko paska musaa seuraavan tunnin tai kohinaa saman verran. Tarkoitus on käyttää kuitenkin sitä tuttua ja turvallista äänimateriaalia, joka käyttää koko taajuuskaistan, oli se sitten ToToa, Stingiä, Madonnaa tai vaaleanpunaista kohinaa, mutta asiaan yhtään perehtyneet ymmärtävät. Tarkoitus on kuitenkin saada PA toimimaan kyseisessä akustisessa ympäristössä siten, ettei se tuota korostumillaan tai taajuusvasteen kuoppaisuudella ongelmia kokonais sointiin. Lisäksi virityksellä korjaillaan PA:n elementeistä johtuvaa taajuuusvasteen "virhettä". Ja ennen kaikkea virityksellä pyritään saamaan PA:n luonne vastaamaan illan musiikillista antia. Eli heavy mental vaatii hieman agressiivisemman alakerrantoiston kuin perinteisempi britti pop jne.
PA on "vireessä, eli olet sitä mieltä, ettet saa sitä "soimaan paremmin". Jo aikatauluista riippuen kannattaa miettiä mikitetäänkö soittimet ennen vai jälkeen PA:n virityksen, mutta itsellä tämä tuntuu mieluisammalta järjestykseltä. Nimittäin tällöin voit sanoa bändille, että laittakaa kamat valmiiksi ja menkää syömään/kahville ni mä viritän PA:n ja olette takaisin 30 minuutin päästä. Yllättäen PA:n viritystä ei juuri kukaan mielellään kuuntele, johtuen joko musiikki mieltymyksistä tai kovasta metelistä. Noh tuossa aiemmassa postissani kai ja ehkä valaisin siitä mitä mikittää ja millä.
Mikitys hoidettu ja vuorossa toimenpide Sound Check eli soinnin tarkistus. Sound checkin hoitamiseen on kovasti monta tapaa. Yleisin lienee kanavien läpi käynti yksitellen ja sisääntulo järjestyksessä. Kannattaa kuitenkin muistaa erään kolleegan lanseeraama lausahdus "On aivan sama jos ruuvaat täydellisen basari soundin, mutta jos se kuulostaa loppu bändin soittaessa paskalle." Eli opetus on: kuuntele kokonaisuutta, äläkä vaivaa päätäsi yksittäisellä kanavalla liikaa.
Noh.. Yleensä monitorointi hoidellaan ainakin pienemmissä paikoissa "etupäästä" eli samasta mikseristä millä ajetaan PA mökää. Voisin väittää, että varsinkin useimmat rock-orkesterit pärjäävät kun monitoroidaan lähinnä laulut ja that's it. Itse oon totuttanut itseni järjestykseen, jossa ensin käydään läpi kaikki se muu meteliä pitävä ja lopuksi laulut. Ja ennen sitä kokonais soundin tarkistusta hoidetaan laulajan monitorointi kuntoon, eli mutu tuntumalla vedetään laulua kuunteluun jonkin verran ja sitten soitetaan joku biisin pätkä ja korjaillaan kuunteluita tai lavabalanssia. Niin ja kaikkihan lähtee lavabalanssista ja sen löytämiseen ei tule koskaan käytettyä liikaa aikaa.
Noh check hoidettu ja artistit lavalla hymyilevät tyytyväisyyttään(?) ja totta kai olet omasta mielestäsi tehnyt sen hienoimman ja parhaimman soundin ikinä. On olemassa vielä yksi kompastus kivi. Nimittäin eräs pieni EU direktiivi, jota Suomessa pidetään lakina. Noh direktiivissä on kovasti järkeä. Nimittäin direktiivi yleisötapahtumien melukuormituksesta. Noh kaikessa yksinkertaisuudessa se menee kutakuinkin niin, ettei äänenpaine saisi nousta miksauspöydältä mitattuna yli 100dB SPL A painotuksella Slow modessa. Noh miten tämä todetaan. Jos joudut vieruskaverille tosissasi huutamaan päivän kuulumiset bändin soittaessa, mitä toden näköisimmin miksaat liian lujaa. Asiaa kannattaa tarkkailla ja itse sain työterveyshuollon kautta desibelimittarin lainaan yhdelle keikalle kun asia äänenpaineesta alko kiinnostaa.
Joops joskus illalla keikkan järjestäjän sovittuna ajankohtana on itse keikka. Keikalla itsellä keskittyminen menee lähinnä ensimmäisen biisin osalta tasojen hiontaan, sillä tilanne sound checkin aikaan on kuitenkin eri, kuin keikalla. Läski on nimittäin useasti se ratkaiseva tekijä. Ensimmäiset 2 riviä läskiä vaikuttaa yläkertojen vaimenemiseen ja kun rivejä on 10 alkaa alakertojen uupuminen. Niin.. Ja sanalla Läski en tarkoita ylipainoisia kansalaisia vaan ylipäätään väkimassaa, yleisön edustajaa. Ihmisen anatomiaa ainakin vähän lukeneena voi todeta, että valtaosa ihmisen ihonalaisesta kudoksesta on rasvaa, joten se siitä. Noh keikalla sitten jossain vaiheessa alkaa niiden kaikujen kanssa leikittely. Ja sekös vasta onkin kivaa. Musiikillinen tyylilaji määrää hyvin pitkälle sen, millaisia kaikuja ja delay kombinaatioita käytetään ja kuinka lujasti niitä ulos ajetaan.
Heti keikan päätyttyä alkaa vaihe nimeltä purku. Purku kannattaa hoitaa about seuraavasssa järjestryksessä:
1. Mikitys ja mikkipiuhat
2. Mikkistandit
3. Monitorit ja -kaapelit
-------------------------Valomerkki
Tässävälissä kannattaa usuttaa se bändi purkamaan omat kamansa(paitsi jos roudaus on sovittu seuraavaan päivään
4. FOH eli mikseri ja efektiräkki
5. PA ja kaapelit
6. Kaukokaapeli
7. Sähköt
------------------------Ravintola alkaa jo hoputtaa ulosmarssia ;)
Ja sitten pakataan auto... Paitsi jos roudaus on sovittu seuraavalle päivälle. Noh kuitenkin päästään niihin muihin viihdykkeisiin, kuten alkomaholin nautiskeluun ja "hotellin" maksullisten aikuisviihde kanavien aktiiviseurantaan.jne.jne.jne. Tai siinä pahimmassa mahdollisessa tapauksessa saat alkaa keräillä joukkuettasi kotimatkalle ja ajat sen 200 km ihan yksin. Juu ei näin. Eli aina kannattaa hommata keikalle ainakin yksi kaveri jolla on ajokortti ja joka pysyy ajokuosissa. Ja muuten ylipäätään miksaajana kannattaa olla kovasti varovainen tuon kuningasalkoholin suhteen varsinkin jos omaa humalapäissään kovasti huonon harkintakyvyn. noh mitä se viina tekee kuulo aisteille.. ensimmäisenä katoaa yläpäät. Ja seuraavana tuntoaisti ja sosiaaliset kyvyt ;)
Joops näin mä tätä elämää kuvailisin.. Ei tää aina ole hirveän hehkeetä ja työaikalainsäädäntökin kohtelee meitä "ammattilaisia" lähinnä lainsuojattomina.
Nyt Soi: Stella: Pelkääjän Paikalla[levy]
posted by miksaaja at 04:51
3 Comments:
On työlästä löytää koulutettuja ihmiset aiheesta, mutta kuulostat tajuat mitä puhut! Kiitos
Kuulostaa vaativalta, mutta kiehtovalta työltä!
Miten pääsen hommiin?
Vaihtoehtoja on lähes yhtä monta kuin on alalla työskenteleviäkin. Aika yleisesti alalle ajaudutaan. Sanotaanko näin, että jos hinku on kova, kannattaa hengailla väärissä paikoissa väärään aikaan väärien ihmisten kanssa tai hakeutua johonkin viestintä-alan kouluun. Kouluaikana ei kannata olettaa, että tämä koulu tekee minusta ammattilaisen, vaan tutustua oma-aloitteisesti niin alalla toimiviin tahoihin, työtapoihin ja välineisiin.
Lähetä kommentti
<< Home